Tajusin tuossa eräänä iltana yhden asian.. Nimittäin sen että mä ihan oikeasti haluan mennä T:n kanssa joskus naimisiin. Ensimmäistä kertaa mun elämän aikana mulla on tunne että mä olen ihmisen kanssa jonka kanssa kaikki tuntuu hyvältä ja oikealta. Aiemmin mulla oli tunne että naimisiin meno on ihan turhaa ja että mä en ainakaan ikinä mene naimisiin jne.

Mä todella rakastan sitä miestä! Se vaan on niiiin ihana mulle ja sanoo niin kauniita asioita. Ja mä oon huomannut itsessänikin uusia piirteitä sen ansiosta.. mä en mäkätä sille mistään :) Ja mielelläni "palvelen" sitä välillä! ja tuo on uutta multa!

Ehkä mulla kaiken tän onnellisuuden takia on takaraivossa myös se pieni menettämisen pelko.. mutta yritän pitää sen piilossa ettei se pomppaa esille pilaamaan kaikkea.