Se siitä ruusuisesta olosta! Nyt ottaa päähän ja pahasti. T äksyili jostain ihan  älyttömästä jutusta mulle aamulla ja siinä meni mun päivä pilalle. Hauskinta on se että se ei itse edes tajunnut sitä eikä näin ollen edes pyytänyt anteeksi!

Äsken sitten avauduin sille sähköpostitse.. Se varmaan vetää tapansa mukaisesti taas herneet nenäänsä ja suuttuu mulle. Mä en vaan aina jaksa.. Sillä on paha tapa valittaa kaikesta... siis kaikesta. Työstä, kavereista, perheestään ja vaikka säästä. Ja minä se vaan kuuntelen aina!

Ja mua se joskus kehtasi väittää negatiiviseksi ihmiseksi.. PAH. Mä harvoin valitan kaikesta samalla tavalla kuin herra itse tekee.

Se ei myöskään osaa kuunnella.. se turhauttaa. Haluaisin joskus kertoa sille mun ajatuksia ja siitä miltä musta tuntuu, mutta tulee vähän itkuinen olo kun se ei selkeästi kuuntele. Eikä auta vaikka sanoisin sille siitä... se ei vaan osaa.